Luin kirjan nimeltä Kellopeliappelsiini, jonka on kirjoittanut Anthony Burgess. Kellopeliappelsiini ilmestyi vuonna 1962 englanniksi. Suomeksi käännetty version ilmestyi vuonna 1991. Kirja sijoittuu Britanniaan ja se kertoo pojasta nimeltä Alex, jolla elämä muuttuu täydellisesti.
1960-luvun Englanti oli täynnä kokeilua niin sosiaalisesti kuin tieteellisesti. Ihmisen käyttäytymistä tutkittiin, joka näkyi ihmiskokeina ja erilaisina behaviorismin kokeiluina. Kaduilla näkyvä välivalta katujengien lisääntyessä oli legitiimi huolen aihe ja siihen oli jollain tapaa puututtava. Myös kritiikki yhteiskuntaa ja järjestelmää oli pinnalla, yhä useampi julkisesti esitti mielipiteensä.
Alex on nuori poika ja britannialaisen katujengin pomo. He käyttävät outoa slangia ja riehuvat ulkona öisin, jolloin he lähinnä tappelevat muita jengejä vastaan ja ryöstävät viattomia. Heidän meno lähtee lapasesta ja muut yllyttävät Alexia tappamaan naisen, muut kuitenkin pettävät Alexin ja Alex joutuu vankilaan. Vankilassa Alexia hoidetaan behavioristisin keinoin. Alex opetetaan vihaamaan kaikkea mistä hän tykkäsi ennen, kuten musiikkia ja väkivaltaa. Kun Alex läpäisee kokeen, merkitään hänet mallikansalaiseksi ja päästetään vapaaksi. Vapaana olessaan Alexin vanhat jengiläiset pahoinpitelevät hänet ja Alex joutuu jopa lähteä pois kotoa. Alexin ollessa koditon, päätyy hän henkilön ovelle, jonka hän pahoinpiteli olleesaan vielä väkivaltainen. Tämä sama mies tunnistaa Alexin ja lukitsee hänet huoneeseen, jossa soi musiikkia. Alexin kärsittyä tarpeeksi kauan, hän yrittää itsemurhaa ja hän joutuu sairaalaan. Siellä hänestä pidetään huolta ja hän parantuu. Alex aloittaa
samat jengihommat parannettuaan, mutta sitten päättää lopettaa kokonaan.
